Haussa vanhoja skandaaleja
Olen käynyt systemaattisesti läpi Ilta-Sanomien etusivuja vuodesta 1980 alkaen, mutta sitä vanhempien skandaalien löytäminen alkaa olla tällä menetelmällä neulan etsimistä heinäsuovasta. 1970-luvulla ja sitä aiemmin IS:n etusivua toimitettiin nimittäin tyystin eri periaattein kuin nykyisin.
IS oli vielä 1970-luvulla hyvin hesarimainen uutispainotukseltaan ja käsittelytavoiltaan, olihan lehti ollut pitkään HS:n kolmospainos. Irtonumeromyyntiin IS siirtyi 1969, jonka jälkeen etusivun myyvyydellä alkoi olla todellista merkitystä. Kilpailua ei silti juurikaan ollut, sillä Iltalehti perustettiin vasta 1980, jolloin IS:nkin oli terästäydyttävä. Siksi ei ole mitään takeita siitä, että kuohuttavimmat puheenaiheet löytyisivät pelkkiä etusivuja selaamalla. Pitäisi tietää, mitä etsii ja mistä numeroista.
Ulkomaisista skandaaleista löytyy kyllä lähdekirjallisuutta riittämiin, mutta suomalaisia skandaaleja ei ole oikein kukaan listannut. Onneksi sentään Wikipedia virkisti muistiani Idmanin kavallusjutulla, Kätilöopiston skandaalilla ja Salaputkijutulla. Sitten oli tietenkin myös Salora-skandaali 1970-luvulla, jonka muistin itsekin.
Mitä muita vanhoja skandaaleja muistatte? Ei tarvitse mennä minnekään piispa Henrikin sekoiluihin asti, 1900-luku riittänee aikajänteeksi. Henkirikokset rajaan muutenkin pois, ellei niihin liity julkisuuden henkilöitä ja tekoja tai tapahtumia, jotka täyttävät skandaalin tunnusmerkit. Erityisen kiinnostunut olen politiikan skandaaleista, mutta muutkin kelpaavat.
Filed under: Vanhat skandaalit | 13 Comments
Mikä tämä on?
Kehitysalusta skandaalien syntymisestä ja muutoksesta kertovalle tutkimukselle. Teoreettista pohdiskelua sovellettuna käytännöllisesti ajankohtaisiin ja muinaisiin mediaskandaaleihin.
Blogi tutkimusvälineenä
Don't understand? No comprendes? Try Google Translate.
Viimeisimmät kommentit
Susan Ruususen | Ada…: Ruususen unta Pr0ffPi: Discussing scandals with James… Kaisa: 5000 euroa ulkoministerin… Candycrushcheats.biz: Päivän hitti: Tarja Smura Raimo: Vaiettuja totuuksia
Skandaalin polttopisteessä 
tere,
70-luvun poliittisita skandaaleista tulee ainakin mieleen Zavidovo-vuoto, ehkä myös ”tulevan presidentin” Ahti Karjalaisen kärähtäminen rattijuoppoudesta oli vielä tuohon aikaan skandaali.
Kiitos, Pentti. Zavidovo siis 1972-73, päivämäärät löytyvät helposti. Karjalaisen tapauksen tarkkaa ajankohtaa voi joutua hieman haeskelemaan. Vuosi oli 1979.
Itseäni kiinnostaisi lukea niitä skandaalijuttuja, jotka syntyivät 60-luvun loppupuolella ja 70-luvun alussa suurten ikäluokkien kapinoidessa vanhempiaan vastaan. Vanhan valtaukset, Sikamessiaat ja vastaavat… Ennakko-oletuksena on, että ne otettiin Ilta-Sanomissa aika pöyristyneinä vastaan.
Kannattaisi ehkä vilkaista Hymy-lehden aiheita 70-luvun alussa ja katsoa, joko pesunkestävän juorulehden skandaalit päätyivät silloin Ilta-Sanomien sivuille samaan tapaan kuin Seiskan ”parhaat” skuupit näkyvät nykyään perjantaisin iltapäivälehtien lööpeissä.
(Puolue)Politiikkaa tuolla metodilla voi olla vaikeampi löytää, koska käsittääkseni media oli noihin aikoihin varovainen ja kiltti politiikan suuntaan. Konkarit korjatkoot, jos olen väärässä.
Petteri: Vanhan valtauksesta voin kertoa arkiston ääreltä, että IS raportoi ”läpi yön jatkuneesta ylioppilaiden kokouksesta” hyvin neutraaliin sävyyn 26.11.1968. Aiheelle oli omistettu etusivun kolmannes alareunasta ja yksi kuva. Ajan tyylin mukaisesti etusivun lyhykäistä juttua jatkettiin vielä takasivulla parilla palstalla.
Harri Koskisen jumalanpilkkateos Sikamessias synnytti kohun 1969. Sitä täytynee vielä haeskella ko. vuosikerrasta.
Hymyä ja Seiskaa käytän vertailuaineistona varmasti aikanaan. Mitä uutisten kierrättämiseen tulee, virtaus toimii myös iltapäivälehdistä Seiskaan päin. Hanna Syrjälä teki tästä aiheesta vastikään tutkimuksen, jonka linkitin tuonne sivun oikeaan reunaan.
Tulee nyt noin äkkiseltään mieleen ylikorkotalletukset kun Aku Ankan nimellä talletettiin osuuskassoihin ”pimeää rahaa” ja suurimmat tallettajat saivat linnatuomioita. Koronkiskonta ja ylikorot olivat ”kauheata”. Tosin korkolaki ei ole muuttunut (ymmärtääkseni) ja kännykkävipissä on nykyään huomattavasti kovempi korko mutta se on ihan sallittua. Ajat ja tavat ovat muuttuneet.
Öljykriisi. Jermu Laine ja sittemmin nigerialaiskirjeisiin seonnut ministeri Mattila ostivat Neuvostoliitosta öljyä (kun sitä vielä kerran sai) todella kovaan hintaan ja kansa maksoi.
Helsingin metron rakentamisen alkuvaiheet olivat yhtä skandaalia.
Vennamolaisten touhut olivat yhtä skandaalia, samoin koko poliittinen kenttä sekä vasemmalla ja oikealla.
Silloinhan hyväveli-järjestelmä oli voimissaan ja kaikki skandaalit eivät tulleet julkisiksi. Katsottiin esim. että ännääminen julkisissa tehtävissä oli virkavelvollisuus.
Suomen ensimmäinen lentokonekaappaus.
Nämä siis ihan vapaasti assosioiden, varmaan huomattaviakin tapauksia ei tullut vaan nyt mieleen.
Anteeksi kirjoitusvirhe: ännääminen =kännääminen
Ehkä Hannu Salaman Juhannustanssit jumalanpilkkaoikeudenkäynteineen eivät kuulu etsittävien tapausten sarjaan, mutta tulipa mieleen katseltuani sivusilmässä eilen harmaantuneen kirjailijan istumista Itäkeskuksen Stockkan kahvilassa; muistiinpanoja syntyi kahteenkin eri muistilehtiöön.
Halo & JaL: Monta kiinnostavaa aihetta, joiden istuvuutta skandaalimääritelmään täytyy pohtia. Pankkikriiseissä, lamassa ja muissa isoissa yhteiskunnallisissa virheratkaisuissa – erityisesti poliittisissa – ongelmana on se, että tekijät ovat ehkä luulleet toimivansa oikein, eikä kyse ole ollut tietoisista väärinkäytöksistä, jotka täyttäisivät skandaalin määritelmän. Ja erkkikö niistä lopulta ottaa selvää, miten törkeät motiivit ovat olleet, vaikka oikeus olisi jonkun vastuulliseksi todennutkin.
Virkamiesjohdon ja poliitikkojen kännääminen työpaikalla on ollut oman aikansa erikoinen ilmiö, jota on katseltiin pitkään läpi sormien. 80-luvun etusivuilla yksi jos toinenkin kaupunginjohtaja esiintyy jo kielteisessä julkisuudessa juopottelun vuoksi, mutta varsinaisia laajamittaisia mediaskandaaleja näistä ei ole oikein puhjennut. 90-luvulla tavat alkoivat siistiytyä, ja 2000-luvulla korkin aukaisu kesken työpäivän on jo niin paheksuttavaa, että julkisuuden seuraukset ovat arvaamattomat.
Niin, niistä ylikorkotalletuksista ja osuusliikkeen toimintaperiaatteissa on kertomus täällä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference
=4500000000000332&posting=22000000026717558 (korjaa linkki että toimii).
Aikalaisena muistan tuon ja erityisesti tuon mitä mainittiin Jyväskylästä. Lehdissä asia esitettiin kyllä varmaan aivan erilailla.
Vanhoja skandaaleja miettiessäni mieleeni tulevat vuosina 1929-1930 Lapuan liikkeen tekemät kyyditykset eli ”muilutukset”.
Ensimmäinen kyyditys oli Asser Salon (Työn Äänen asianomistaja, kommunistien kansanedustaja) pahoinpitely ja muilutus 4.6.1930, Työn Ääni -lehden kirjapainon särkemisjutun oikeuskäsittelyn jälkeen. Asser Salon sieppaamista, julkista nöyryyttämistä ja pahoinpitelyä olivat todistamassa mm. Etsivän Keskusrikospoliisin etsivä, ja mikä mielenkiintoisinta Helsingin Sanomien valokuvaaja, joka nähtävästi mukaan yllytti väkijoukkoa pahoinpitelyyn, jotta kuviin saataisiin lisäpotkua.
18.7.1930 kyyditettiin eduskunnan varapuhemies Väinö Hakkila. Ehkäpä vielä skandaalinkäryisempi, ja Lapuan Liikkeelle ehkä kohtalokkaaksi muodostunut virhearviointi, oli kuitenkin 14.10.1930 tapahtunut K.J. Stahlbergin ja hänen puolisonsa kyyditys.
Kyydityksistä saanee yksityiskohtaista lisätietoa esimerkiksi historioitsija Juha Siltalan väitöskirjasta.
Korjaan edellistä: Asser Salon muilutuksen kuvaaja oli Wikipedian mukaan ”helsinkiläinen”, en siis ole varma oliko kyseessä KS:lle työskennellyt kuvaaja.
Komulaisen konkurssit – Pres. Koivisto
Ministeri leskisen rattijuopumus – vankila
Ylikorkotalletukset.
Muistemateoksista noita löytyy…
Eduskunnan rahakavallus