Onko blogista tutkimusvälineeksi?

01Elo08

Skandaalin polttopisteessä -blogi täytti vastikään vuoden. Pieni välitilitys lienee siis paikallaan, ja siihen on myös pakottava akateeminen syy.

Jatkotutkinnon suorittamiseen vaaditaan lisensiaatintyön tai väitöskirjan lisäksi muita opintoja 60 opintopisteen eli 40 opintoviikon verran. Itselläni noihin muihin opintoihin luetaan muun muassa tämän blogin ylläpito ja seuraava pohdinta blogin käyttökelpoisuudesta tutkimuksen teossa.

Idean blogista sain jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa, mutta epäröin blogin käynnistämistä pitkään. Empimiseeni oli kaksi syytä: pelkäsin blogin vievän liikaa työaikaani ja aivomyrskyjeni tuotosten karkaavan täältä muiden nimiin ennen varsinaista julkaisuani.

Runsasta vuotta myöhemmin voin todeta pelänneeni turhaan. Vaikka tämän blogin tekstit eivät useimmiten synny ihan pikakirjoituksella, en tunne sen ajan menneen hukkaan tai olleen ylimääräistä työtä. Itse asiassa tunne on päinvastainen: mitä enemmän kirjoitan blogiin, sitä paremmin perehdyn tutkimukseni aihepiiriin myös sellaisista näkökulmista, joita en välttämättä edes käsittele lopullisessa tutkimuksessani. Blogini postaukset ovat introja erilaisiin tutkimuslinjoihin, jotka joko johtavat syvällisempään pohdintaan tai jäävät pelkiksi pintaraapaisuiksi.

Pelko plagioijista ei ole tuulesta temmattu. Olen nähnyt riittävästi copypaste-journalismia ja laiskaa yhteiskunnallista pohdintaa, jossa ensin joku tekee vaativan ajattelutyön ja joku toinen kerää sitten kunnian näistä oivalluksista. Koska ajatuksilla, ideoilla, teorioilla ja päätelmillä ei ole samanlaista suojaa kuin tekijänoikeuslain tarkoittamilla teoksilla, erityisesti yhteiskuntatiede on altis epäreilulle lainaamiselle ja suoranaiselle varastamiselle.

Väitöskirja tai muu painettu julkaisu ei kuitenkaan suojaa tekijäänsä ideavarkailta yhtään sen paremmin kuin blogikaan. Minusta blogin tuomat hyödyt ovat joka tapauksessa suuremmat kuin haitat. Jotkin asiat vanhenevat väistämättä, jos niitä säästelee painotuotteeseen jossakin hamassa tulevaisuudessa. Blogissa ne voi ”esijulkaista” tuoreeltaan. Kertajulkaisua mielekkäämpi onkin jatkuva julkaisu, jos tutkimusaihe tarjoaa monia ajankohtaisia näkökulmavaihtoehtoja, kuten tämä skandaaliaihe.

Jotkin ideat voi olla viisaampaa jättää julkaisematta heti, mutta toisaalta ajatusten auki kirjoittaminen helpottaa niiden jatkojalostusta myöhemmin. Samalla ideoiden toimivuus tulee testattua kriittisillä lukijoilla. Lisäksi tutkijan aihepiiri ja teesit tulevat tutuiksi kiinnostuneelle yleisönosalle jo ennen varsinaista julkaisua, mikä ei ole lainkaan huono asia esimerkiksi aiheesta käytävän keskustelun tason kannalta.

Pidän juuri näitä kahta seikkaa blogini parhaimpina puolina: Ensinnäkin blogi pakottaa tutkijan ideoimaan ja kirjoittamaan tutkimuksen alkuvaiheista lähtien. Tyhjän paperin kammo, jota esiintyy ammattikirjoittajallakin, tulee nujerrettua hyvin luonnollisella tavalla – kirjoittamalla. Julkaisukynnys on blogissa matalammalla kuin väitöskirjassa, eikä blogitekstillä ole samanlaisia muodollisia vaatimuksia.

Toiseksi, lukijoiden kommentit ovat kullanarvoisia. Olen saanut lukijoilta arvokkaita vinkkejä muun muassa siitä, mitä kirjoja kannattaisi lukea tutkimustani varten ja mitä uutistapahtumia analysoida tarkemmin. Keskustelua voisi toki olla enemmänkin, mutta se on paljolti kävijämääristä ja kirjoitusten kiinnostavuudesta kiinni.

Parhaimmillaan blogi voi tavoittaa ja saattaa yhteen aihepiirin ammattilaisia ulkomaita myöten. Tapasin muun muassa mediaskandaaleista kirjan kirjoittaneen professori James Lullin, josta tein englanninkielisen haastattelun. Hän linkitti haastatteluuni omalta kotisivultaan. Näitä reittejä blogiini on tullut aihepiiristä kiinnostuneita lukijoita eri puolilta maailmaa, kuten myös HS:n tekemän jutun englanninkielisen version kautta. Kyseinen toimittaja otti yhteyttä Kanervan skandaalin aikana seurattuaan analyysejani jonkin aikaa. Aika moneen haastatteluun olen vastannut sen jälkeenkin.

Blogi toimii siis tutkijan virtuaalisena käyntikorttina kollegoiden, median ja yleisön suuntaan. Jos ei ole netissä, ei ole olemassa. Tämä pätee ikävä kyllä etenkin tieteellisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin, jotka pölyttyvät yliopistojen kirjastoissa tai ovat piilossa hakukoneilta erilaisissa tietokannoissa. Blogin kanssa tätä ongelmaa ei ole. Blogitekstit nousevat nimittäin korkealle Googlen hauissa, mistä tuleekin iso osa tämän blogin lukijoista.

Tosin suurin osa sanahakujen kautta tulleista kävijöistä lienee hakenut toisenlaista informaatiota kuin on täältä löytänyt: suosituimmat sivuille johtaneet hakusanat ovat olleet Janina Frostell, Tarja Smura ja Johanna Tukiainen.

Blogini kävijämäärät ovat olleet korkeampia kuin odotin sen akateemisen käsittelytavan vuoksi. Kävijäpiikit syntyvät ajankohtaisten skandaalien ja henkilöiden käsittelystä, kuten viime kesän Stasi-kohusta, Kimi Räikkösestä paljastuksia tehneestä Valentina Gioiasta, missikisoista ja eduskunnan kalapuikkoviiksijupakasta. Suurimmillaan kävijämäärä oli viikolla 14/08, jolloin Ilkka Kanervan tekstiviestiskandaali oli kuumimmillaan ja päivitin blogiani tiuhaan.

Entä blogin huonot puolet?

Toisen tyyppisessä tutkimusaiheessa joku voisi katsoa tällaisen blogin banalisoivan vakavaa aihetta liikaa ja tutkijan hankkivan pellen leiman otsaansa. Iltapäivälehtitaustaisena ihmisenä viisveisaan tällaisesta elitismistä. Tiedekin on tavallisia ihmisiä varten. Sitä paitsi populaariin teemaan sopii mainiosti populaari käsittelytapa, tieteellisellä otteella terästettynä.

Ainoa ongelma blogin pidossa on aika – sitä ei tunnu olevan koskaan riittävästi päivittämiseen. Säännöllinen päivittäminen käy työstä, kuten huomasin aktiivisilla Kanerva-viikoillani.

Suosittelen omien tutkimusteemojen pohdiskelua ja kehittelyä blogissa muillekin tutkijoille. Se lisää tieteen läpinäkyvyyttä ja voi poikia yllättäviä uusia mahdollisuuksia tutkijalle.

P.S. Palasin Ilta-Sanomiin 1.7.2008 alkaen. Skandaalitutkimus jatkuu nyt harrastusluonteisesti työn ohessa. Julkaisutavoite on keväässä 2010.

Mainokset


No Responses Yet to “Onko blogista tutkimusvälineeksi?”

  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: