Kiesi poskessa tehty juttu

18syys09

Lienee korkea aika herätellä tätä blogia jälleen eloon. Paljon on vuoden aikana tapahtunut niin blogin tekijälle kuin skandaalien kentälläkin.

Seuraavassa kontribuutioni Audi-kohuun. Teksti on julkaistu kolumnina otsikolla Turboruuvi hukassa Apu-lehdessä 17.9.2009.

——–
Puskurissani roikkuu taas kärsimätön Audi-mies. Jättää olemattoman turvavälin, paahtaa törkeää ylinopeutta ja riskeeraa ihmishenkiä ohituksillaan.

Mikä teitä vaivaa, Audi-miehet? Olette tuhonneet lapsellisella käytöksellänne hienon automerkin imagon pahemmin kuin Esko Kiesi koskaan. Silti teiltä ei kukaan kysy, aiotteko luopua Audistanne.

Myyntijohtaja Kiesin nopeassa erossa oli kysymys autobrändin varjelemisesta enemmältä vahingolta. Toisin kuin skandaaleissa yleensä, väärinkäytöksiä ei paljastettu vaan kohu syntyi Annan erikoislehden haastattelussa esitetyistä vääristä mielipiteistä.

Tuotemerkkien mielikuvia luovat viestinnän ja mainonnan ammattilaiset. Brändiä rakennetaan pitkäjänteisellä työllä. Yksikin virhe lyö konepeltiin lommon, jonka korjausta maksellaan pudonneilla bonuksilla vielä vuosien kuluttua.

Tuntuukin käsittämättömältä, että tekstimainokseksi tarkoitettu haastattelu olisi ollut vain Esko Kiesi -nimisen yksityishenkilön sooloilua. Oletettavasti hän on saanut lukea haastattelunsa etukäteen. Eikö kukaan muu firmassa tiennyt, millaista läppää lehteen oli menossa?

Kun kyseessä oli lehdeltä enemmän markkinoinnillinen kuin journalistinen operaatio, miksi maksavan asiakkaan ja yhteistyökumppanin annettiin häpäistä itsensä? 

Jotkut (mm. HS:n Perttu Häkkinen ja Taloussanomien Risto Pennanen) ovat murehtineet sananvapauden heikkoa tilaa Suomessa. Kiesi-kohun arvostelijoiden mielestä typeriäkin mielipiteitä pitää saada esittää, eikä niiden vuoksi pidä ampua myöskään viestintuojaa eli lehteä.

Näin on, mutta sananvapauteen kuuluu myös se, että ääliömäisistä mielipiteistä syntyy keskustelua, vaikka sitten silkkaa paheksuntaa. Kiesin tapaus osoittaa, että sananvapaus on suomalaisessa julkisuudessa hyvällä tolalla. Sitä on edesauttanut nettikeskusteluiden, blogien ja Facebookin kaltaisten vuorovaikutteisten yhteisöjen kehitys.

Sen sijaan sana ei ole vapaa yrityksissä. Todennäköisesti liike-elämän viestintäohjeistuksia kiristetään entisestään Kiesin vuoksi. Lausuntojat saavat jakaa vain toimitus- ja viestintäjohtajat, ja yritykset pyrkivät entistä tiukemmin kontrolloimaan, millaisia viestejä lähtee ulospäin.

Anna liikkui kohuntuotannossa itselleen vieraalla reviirillä. Kiivaat lukijareaktiot taisivat tulla yllätyksenä. Sovinistin päästäminen ääneen naistenlehdessä oli kuitenkin tietoinen sohaisu ampiaispesään, ”kieli poskessa tehty juttu”, kuten päätoimittaja jälkeenpäin selitti.

Kannattaako siis kaikista ilmiselvistä provokaatioista provosoitua? Juuri sitähän provokaattori toivoo ja vääntää turboruuvia vielä pykälän eteenpäin.

Tässä tapauksessa ruuvi kyllä lipesi omista käsistä jonnekin muualle. Kiesin virhe oli, ettei hän ollut huomannut aikojen muuttuneen. Se mikä saattoi vielä viime vuosikymmenellä olla joissakin piireissä hauskaa äijähuumoria, on nykyisin täysin anteeksiantamatonta.

Päänavaaja kotimaisissa sovinistiskandaaleissa oli valtakunnansovittelija Jorma Reini, joka vuonna 1990 sai aikaan vihavyöryn lähettämällä vitsikkään kikkelikortin naispuoliselle tasa-arvovaltuutetulle. Sen löylytyksen jälkeen tämän tyylisen huumorin kukka onkin alkanut hiljalleen lakastua.

Yksi ominaispiirre 2000-luvun skandaaleissa on sekin, että tapahtumien nopeus huimaa päätä. HS tekee uutisen Annan erikoislehdestä maanantaina, tiistaina aihetta käsitellään muissa välineissä, keskiviikkoaamun lööppi läpivalaisee ”Tällainen on naiset häpäissyt Audi-pomo”, ja vielä samana päivänä Kiesi ilmoittaa erostaan.

Pam! Mediakupla täyttyi ja puhkesi.

 
Skandaalin pyörteisiin joutuneet organisaatiot haluavat ikävästä vellonnasta eroon nopeasti. Puhdistautuminen alkaa heti pesemällä  kädet haitallisesta lausunnosta,  ja organisaatio ottaa etäisyyttä kohun aiheuttajaan. Entistä useammin se johtaa henkilön eroon tehtävässään.

Aika on nyt toinen siinäkin mielessä, että ennen skandaalit sukeutuivat ylimpien johtajien ja päättäjien ympärille. Nykytulkinnan mukaan jopa autofirman keskijohdon pomo on yhteiskunnallisesti niin merkittävässä asemassa, että hän voi aiheuttaa puheillaan totaalisen katastrofin.

Mutta onko maailma nyt parempi paikka, kun Audin myyntijohtaja erosi?

 

JK: Varsin kiinnostavan näkökulman mediaskandaalin synnyttämiseen tarjoaa Suomen Kuvalehden Susan Heikkinen, joka kirjoittaa osuvasti esitettyjen kysymysten ja toimittajan tekemien rajausten merkityksestä.

JK 2: Erikoista brändinrakennusta edustaa myös Kiesi-kohun sivuhaara, jossa Anna-lehden päätoimittaja Emma Koivula on lakimiehen välityksellä vaatinut erästä blogin kirjoittajaa poistamaan tekstinsä internetistä. Kuinkas sattuikaan, kyseinen bloggaaja työskentelee kriisiviestinnän konsulttina ja media-analyytikkona. Aijai, tällaisessa hankkeessa käy helposti näin tai näin.

Mainokset


No Responses Yet to “Kiesi poskessa tehty juttu”

  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: