Skandaali vaatii kasvot – ja kalapuikkoviikset

28Tam08

Olin aikeissa kirjoittaa siitä, miksei eduskunnan tykönään teettämästä häirintäkyselystä tullut skandaalia. Olisin todennut, että skandaalilta vältyttiin, koska eduskunta toi itse asian julkisuuteen sen sijaan, että media olisi teettänyt oman selvityksensä tai että tietoa olisi tipahdellut pienissä erissä julkisuuteen. Toinen taktisesti taitava veto oli, että eduskunta ehti valmistautua ja laatia julkisuusstrategian, jonka mukaan kansanedustajien sopimatonta käytöstä paheksuttiin eduskunnasta käsin jo ennen kuin yksikään media ennätti asialle.

Kolmas ja tärkein tekijä skandaalin torpedoimisessa oli se, ettei ahdistelu saanut kasvoja. Ketään yksittäistä kansanedustajaa ei nimetty ahdistelijaksi. 

Ei ennen sunnuntain Helsingin Sanomia, joka teki asiasta skandaalin.

Hesarin juttu oli otsikoitu: Seksuaalista häirintää. Ingressin mukaan ”Eduskunnan naisten mielestä joukko mieskansanedustajia käyttäytyy sopimattomasti. Miten nämä miehet vastaavat väitteisiin?” Kuvituksena hymyilevä joukko kansanedustajia – Esa Lahtela, Tero Rönni, Lyly Rajala, Lauri Oinonen, Pekka Vilkuna, Tapani Mäkinen ja Mika Lintilä.

Lehden haastattelemien nimettömien eduskunnan naistyöntekijöiden mukaan seksuaalisia ahdistelijoita olivat ”Maakunnan miehet, iältään keski-ikä plus. Seksistisiä wannabe-alfauroksia. Kalapuikkoviiksi-sektori”. He ”tuijottavat intensiivisesti rintoja hississä ja kuntosalilla”, ”heittävät rasvaläppää” ja ”vihjailevat inhottavasti”.

Tämän tarkempia, yksilöityjä tietoja jutussa ei annettu siitä, mihin nimeltä mainitut kansanedustajat olivat lehden tekemän soittokierroksen perusteella syyllistyneet. Lehtihän ei näin syytä ketään suoranaisesti mistään, jolloin sillä ei ole vastuutakaan mistään. Henkilöidyt väitteet vaatisivat taakseen kovempaa faktaa kuin soittokierroksen, anonyymeina pysyttelevät lähteet ja inhottavan hissikatseen.

Aika kauas on tultu vuodesta 2001, jolloin Hesari epäröi pitkään Veikkaus Oy:n ahdisteluongelmasta kertomista. Loppujen lopuksi juttu julkaistiin, mutta ilman firman ja ahdistelusta syytetyn toimitusjohtaja Matti Ahteen nimeä. Nimi tuli esiin televisio-ohjelmassa vasta myöhemmin. Miksi Ahde sai kansanedustajia paremman suojan?

Henk. koht. olen sitä mieltä, että seksuaalista häirintää ei tarvitse kenenkään sietää, ja tällaiseen ongelmaan pitää puuttua tiukasti yhteisön sisällä. Mutta onko katsominenkin häirintää? Missä menee himokkaan ja viattoman tuijotuksen raja? Onko nopea tsekkaus silloin ok, jos ei ole keski-ikäinen maakunnan mies eikä ole kalapuikkoviiksiä? Siinäpä taas ainesta yhteiskunnalliseen keskusteluun. 

Advertisements


8 Responses to “Skandaali vaatii kasvot – ja kalapuikkoviikset”

  1. Pirkko K. Koskinenkin kaivettiin naftaliinista. Häneltä taisi jäädä viikonlopun lehti lukematta: http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=9523

    HS jatkaa uutisointia ja kertoo yksityiskohtaisempia tietoja häirinnästä: http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Eduskunnassa+kuultua+Hyv%C3%A4t+hinkit/1135233626004

    Iltalehden mukaan kansanedustajat ovat viemässä asian Julkisen sanan neuvostoon ja mahdollisesti myös poliisin tutkittavaksi: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200802017184181_uu.shtml

    Maikkarin Setä Arkadia kirjoittaa blogissaan tästä aiheesta: http://blogit.mtv3.fi/setaarkadia/2008/01/27/seksibloki-2-hesari-edustajien-syyttajana-ja-tuomarina/

  2. Naisena mua jotenkin aina hämmästyttää että näissä jutuissa onnistutaan aina lahjakkaasti välttämään se tärkeä pointti että kiusaaja (mies) on esimiesasemassa kiusaamiinsa naisiin. Sehän on epätervettä vallankäyttöä mikä vain ilmenee seksistisenä.

    Selvyyden vuoksi sanottava että minua ei ole ikinä kukaan mies kiusannut (enkä minä taas heitä). Olen aina työskennellyt pienissä epähierarkisissa työyhteisöissä ja olen tullut siihen tulokseen että sanavalmius ja ”luontainen auktoriteetti” ovat pitäneet minut pois tuosta pälkähästä. Mitenkähän helppoa/mahdotonta tuollaisia ominaisuuksia jonkun Eduskunnan nuoren naistyöntekijän on esittää?

  3. Jokunen näitä nimenomaisia herroja edeltävistä kohunnostattajista on tullut tutuksi lähemmin.
    Niitä on paria plaatua: yhdet innostuvat parit otettuaan leikkimään sokeaa käsikopelolla, mutta niihin tehoaa ääneen lausuttu kieltosana käskymuodossa. Toisille se asia pitää vääntää peukalonivelen kautta hermomuistiin.

    Että terveisiä vaan. Toivottavasti sattui, se oli nimittäin tarkoitus.

    Sitten kun rupeaa jätkäksi, rumimmat kääntää sen samaa sukupuolta olevien ihannoinniksi.
    Tyhmimmät liittävät siihen panssarivaunun kulkutekniikkaan kiinteästi kuuluvan etuliitteen.

    Pane tropikaalisessa kuumuudessa mekko päälle, niin ei tarvitse kauheasti ketään haastatella. Ne vaan toljottaa.

    Mutta silti en vaihtaisi hetkeäkään pois. Vanhanapiikana ja free-toimittajana on kaikkien jumalien suosiossa :)

  4. 4 Epa

    Tulva 1/2008. Pääkirjoitus, laatijana Veera Luoma-aho.

    Pari otetta:

    ”Sain käsiini eduskunnan kansliasta tehdyn tasa-arvoselvityksen. Se oli julkinen – ja häkellyttävä. Yksikään media ei ollut käsitellyt sitä. Miksi ihmeessä? Kirjoitin jutun valmiiksi ja jännitin monta viikkoa, tajuaako joku tarjottimella olevan skuupin. Niinhän siinä sitten kävi. Lopulta Ylellä joku keksi, että selvityksestä on uutiseksi. Juttu oli heti iltapäivälehtien lööpeissä. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Tulva menetti skuuppinsa ja se kirpaisi. Mutta ainakin aiheesta nyt puhutaan.”

    ”Asiasta keskustellaan vihdoin, ja hyvä niin. Silti omaksi päällimmäiseksi tunteekseni jäi hämmennys. Eduskunnassa työskennelleiden toimittajien oli pakko tietää selvityksestä. Silti aihe ohitettiin viikkotolkulla. Ehkä häirintä on liian häiritsevä aihe – kiusallinen ja hankala. Ehkä uutisointi siitä vaarantaa paikan eduskunnan kuppilan parhaissa kahvipöydissä. ”

  5. Epa: Ihmettelin itsekin tuota kirjoitusta. Voiko olla mahdollista, että tällainen skuuppi lojuu koskemattomana viikkokausia? En ole myöskään huomannut kenenkään kommentoivan Luoma-ahon kirjoitusta.

    Jos täällä on politiikantoimittajia kuulolla (tiedän, että on), voisiko joku kertoa, mitä oikein tapahtui?

  6. 6 Epa

    Tulva itsessään ei liene kautta maakuntien tunnettu julkaisu, mutta itse Unioni on kyllä tunnettu yhteisö. Itse nimittäin pähkäilin sitäkin yksinkertaista selitystä, että kukaan (mies)toimittaja ei vaan yksinkertaisesti ole Tulvaa nähnyt, mutta luulisi jonkun sen kyllä huomanneen.

  7. Epa: Tätä Tulvan juttua siteerattiin jossain – en muista, missä – jossa minäkin siihen tutustuin. Olisiko ollut peräti HS:ssa tai Journalistissa.


  1. 1 Kuinka käy Kanervan? « Skandaalin polttopisteessä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: