Ruususen unta

08Lok07

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) liittyy Antti Piipon seuraan antisananvapaustaistelijoiden harvaan joukkoon. Vanhanen päätyy käräjille entisen naisystävänsä Susan Ruususen (ent. Kuronen) kanssa tämän Pääministerin morsian -kirjan vuoksi. Vanhanen kertoo asiasta nettipäiväkirjassaan, mutta välttää visusti mainitsemasta kirjan ja sen kirjoittajan nimeä – kuten hän on tehnyt tähänkin asti.

Vanhasen mielestä Kurosen kirjassa levitetään yksityisyyden suojan piiriin kuuluvaa tietoa, mutta pääministeri syyttää vain kirjan kustantajaa Etukeno Oy:tä, ei Susan Ruususta. Syyttäjä sen sijaan vaatii rangaistusta myös kirjan kirjoittajalle. Ehkä oikeudessa vielä selviää perustelu tähän ristiriitaan.

Kuros-jutun määrittely on ollut itselleni vaikeaa – onko se skandaali vai ei? Jos se on skandaali, onko se ollut sitä viattomasta alusta alkaen vai onko se muuttunut skandaaliksi jossakin tietyssä vaiheessa matkan varrella? Jos on, niin missä?

Ainakin julkisuuden tuulen suunta muuttui siinä vaiheessa, kun Kuronen alkoi purkaa eropettymystään useissa eri tiedotusvälineissä eikä Vanhanen lähtenyt vastaamaan. Pidänkin Kurosen haastatteluita tälle ajalle tyypillisenä mediakohuna, mutta kirjan osalta en ole vielä määritellyt, täyttääkö se skandaalin tunnusmerkit. Täytyy ensin lukea se.

Tiukan linjan yksityiselämäänsä ottanut Vanhanen tietänee, mihin ryhtyy. Käräjäoikeuden tuomio jää harvemmin määrittämään sananvapauden ennakkotapauksia, joten eiköhän tätä puida vielä hovissa ja korkeimmassa oikeudessa sekä mahdollisesti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Kansalainen Matti Vanhasen naisasiat tuodaan siten julkisuuteen vielä toistuvasti ja entistä yksityiskohtaisemmin, ehkäpä uusin paljastuksin kuorrutettuina. Pian niiden selostaminen on oikeuden käymisen vuoksi legitiimiä jopa niille harvoille tiedotusvälineille, jotka eivät ole tapausta aiemmin käsitelleet. Oikeudessa joudutaan puimaan yksityiskohtaisesti Kurosen kirjan tietojen totuudellisuus ja suhde siihen, mitä kirjoittaja voi kertoa omissa muistelmissaan tai julkisissa päiväkirjoissaan toisen ihmisen elämästä. 

Vanhanen sanoi Ylen tv-uutisissa käyvänsä oikeutta tavallisena kansalaisena eikä pääministerinä. Mutta kuten oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka totesi samassa lähetyksessä, ei se nyt ihan noin mene. Pääministeri on yhteiskunnallisena vallankäyttäjänä lain silmissä eri asemassa kuin tavallinen kansalainen. Hänen yksityisyyden suojansa on siis juridisestikin kapeampi, mutta ei tietenkään olematon. Tälle suojalle haetaan nyt rajoja.

Vanhasen puhtoinen imago sottaantui avioeron jälkeen ilmi tulleisiin naisjuttuihin. Imagotaktisesti oikeudenkäynti on yritys kääntää kärsityt tappiot marttyyriudeksi, jolla saa ainakin periaatteessa kansan sympatiat puolelleen. Arvioisin kuitenkin, että suuren yleisön sympatiat hän on jo kerännyt Kurosen pakkomielteiseltä vaikuttavan toiminnan vuoksi. Vanhasen kannalta vaarana on, että oikeudessa tulee esiin lisää seikkoja, joiden valossa hän itse ei näytäkään pyhimykseltä. Jättäjän osa ei ole helppo.

Myös median kannalta tuleva oikeudenkäynti on pulmallinen. Yhtäkään tiedotusvälinettä vastaan ei ole Kuros-jutussa nostettu syytteitä yksityisyyttä loukkaavien tietojen levittämisestä. Se on kuitenkin mahdollista, jos halutaan juurta jaksain selvittää, missä kulkee sananvapauden raja 2000-luvulla. Media siis raportoi oikeustapauksesta, jossa se saattaa joutua itsekin juridiseksi osapuoleksi.

Joka tapauksessa jokainen viestin joutuu tekemään tykönään eettistä itsearviointia: Oliko oikein, että annoimme Kuroselle palstatilaa? Annoimmeko sitä sopivasti vai liikaa? Referoimmeko kirjan paljastuksia sopivasti vai liian yksityiskohtaisesti? Otimmeko tai olisiko pitänyt ottaa huomioon mahdollisuus, että kirjan pääministeriä koskevat väitteet olivatkin fiktiota? Yritimmekö saada pääministeriä vastaamaan väitteisiin?

Mielenkiintoista on myös nähdä, asetutaanko tulevissa pääkirjoituksissa ja kolumneissa Vanhasen vai Ruususen puolelle. Median ja kirjan kustantajan kannalta kyse on sananvapaudesta, mutta toisessa vaakakupissa painaa moraali, jonka perään on Susan Ruususelta kyselty mediassakin moneen otteeseen. Kumpi painaa median mielestä enemmän?

Filed under: Ajankohtaiset skandaalit, Antti Piippo, Käytäntö, Kiss & tell, Matti Vanhanen, Susan Kuronen, Vanhat skandaalit   |  2 Comments