Änd tö seim in inglish, pliis

25syys07

I have not decided yet… kirjoitanko väitöskirjani suomeksi vai englanniksi. Skandaaleihin ja tabloideihin liittyvä teoreettinen kirjallisuus on englanniksi, ja aihepiirin tutkijat ovat paria ruotsalaista hörhöä lukuun ottamatta englanninkielisiä. Jostakin anglosaksisesta maasta olisikin luontevaa lennättää aikanaan asiantunteva vastaväittäjä Suomeen. Englanniksi tavoittaisin myös laajemman lukijakunnan.

Mutta ajatuskin monisatasivuisen tutkimuksen päkistämisestä vieraalla kielellä ahdistaa.

Se on hidasta, enkä ajatellut tästä mitään loppuelämän projektia. Mieluummin rämpyttelisin kitaraa kaiket illat. Englanniksi kirjoittaminen ei ole myöskään ihan helppoa, etenkin kun käsitellään suomalaisia skandaaleja ja suomalaisen yhteiskunnan ominaispiirteitä, joille ei välttämättä ole vakiintunutta vieraskielistä termistöä. Olen kyllä opiskellut englantilaista filologiaa aikanaan yliopistossa ja pidän kielitaitoani jatkuvasti yllä, mutta siitä on jo jonkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut englanniksi mitään sähköpostia monimutkaisempaa.

Kertokaa, viisaammat, onko mitään järkeä lähteä vääntämään akateemista tankeroenglantia, jos vaihtoehtona on sujuva, lennokas ja värikäs suomen kieli kaikkine hienoine nyansseineen? Mitä noin suurin piirtein maksaisi väitöskirjan käännättäminen englanniksi ja kauanko siihen menisi?

Jos ja kun kirjoitan tutkimuksen suomeksi, siitä lähdetään, että hienosteleva tutkijajargon pysyy poissa. Minusta se on yksi suurimmista syistä siihen, miksi media-alalla tutkijat ja toimittajat eivät pysty keskustelemaan toistensa kanssa.

Eräs toimittajakollega narisi työtä aloitellessani sarkastisesti, että mainitaanko tutkimuksessani sitten riittävän monta kertaa sana ”representaatio”. Gradussani käytin sitä muistaakseni kerran, ja tunsin jo silloin piston toimittajan sydämessäni.

Teen parhaani representaation karttamiseksi, mutta helppoa se ei ole keskeisyytensä vuoksi. Samaan paikkaan, jonne ei aurinko paista, saisi tunkea diskurssit, konstruktiot ja skeemat, mutta sitten pitäisi olla oikeasti esitettävänä nerokkaita uusia teorioita ja tutkimustuloksia, joiden puutetta ei tarvitse peitellä tekotieteellisellä sanahelinällä.

Mainokset


4 Responses to “Änd tö seim in inglish, pliis”

  1. Laitanpa tämän linkin itselleni muistiin englanninkielisten artikkeleiden hienosäätöä varten: http://www.prof-editing.com/index.php

    European Journal of Cultural Studies suosittelee.

  2. 2 Koo

    Vaikka vanha viesti onkin, kommentoin silti, koska blogi sivupalkissa peräänkuuluttaa osallistumista:

    Pohdin itse – erittäin lyhyesti – aikanaan tätä samaa kielikysymystä väitöskirjaprojektiin ryhtyessäni. Päädyin suomeen, vaikka periaatteessa työhöni pätevät nuo samat jutut: muu tutkimus on pääosin anglosaksista, tutkijat ovat anglosakseja jne. Mutta näin jälkiviisaasti voin sanoa, että koko höskän kirjoittaminen oli suomeksikin aivan riittävän rassaava urakka. Englannin kanssa painiessa toki lainaukset olisi ollut iisiä copypastettaa tekstin sekaan, mutta se muu osuus sitten…
    Näin siitäkin syystä, että melkoinen osa tutkimusaineistostakin oli englanninkielistä.

    Eri juttu oliskin sitten, jos käännättäisi valmiin tekstin englanniksi, mutta asiaa yhtään tuntematta arvioin, että se a. maksaa jumalattomasti ja b. kestää kauan. Minusta tutkijan on paikallaan kirjoittaa äidinkielellään, etenkin kun se on näin kaunis.

    Mitä tuohon postauksen lopussa käsiteltyyn tutkija-toimittaja-vastakkainasetteluun tulee, niin arvioin, että isommat jukuripäät istuvat kirkkaasti median puolella. Mediatutkimusten uutisointia ja kritisointia seuratessa en voi välttyä ajatukselta, että mediassa ajatellaan mediatutkijoiden yhä elävän jossain 70-luvulla tai jopa vielä kauempana. Vaikuttaa siltä, ettei tutkimuksia viitsitä edes kunnolla lukea, vaan kritiikkiä heitellään vanhasta muistista, jolloin ohi menee ja reilusti.

    Mediatutkijoiden esittämä kritiikki mediaa kohtaan on (lähes aina) hyvin perusteltua ja (lähes aina) jopa varsin lievää: Median logiikka ymmärretään ja median ratkaisuja ymmärretään. Kritiikki on etupäässä kehitysehdotuksia ja pohdintoja, ei ollenkaan sellaista yksisilmäistä ampumista, mitä taas media (monesti) harrastaa tutkimuksen suuntaan. Ja kyllä, olen ollut molemmilla puolin aitaa, ja tälläkin hetkellä siellä median puolella. Toimittaja on perkuleesti tutkijaa herkkähipiäisempi.

    Vielä, puhhuh, tuohon termistön käyttöön, että minusta ei ole mitenkään häpeällistä, että tutkija käyttää tiedettä tehdessään tieteen käsitteitä, jotka ovat täsmällisiä ja tarkkoja. Representaatio on oikein hyvä sana, diskurssi myös ja konstruktio kaupan päälle. Ei niitä tarvitse anteeksipyydellä – tutkimusteksti ei ole sama kuin journalistinen teksti ja vice versa. On toki katu-uskottavaa sanoa, että ”minun työssäni ei elvistellä tutkimusjargonilla ja tekotieteellisellä klingklangilla”, mutta ketä silloin mielistellään ja mitä siitä seuraa?

  3. Koo: Olen päätynyt lopulta suomen kieleen juuri noista mainitsemistasi syistä. Mikään ei estä yrittämästä saada julki englanninkielisiä artikkeleita omasta aiheesta kansainvälisissä julkaisuissa.

    Toimittajien ja ylipäätään media-alan herkkähipiäisyydestä kritiikkiä kohtaan olen kanssasi samaa mieltä. Toisaalta olen sillä kannalla, että mediakritiikin osumatarkkuudessa, kriitikoiden asenteessa ja toisinaan aihevalinnoissakin on parannettavaa. Monta kertaa sorrutaan ns. helppoihin kriitikin aiheisiin ja jätetään suuremmat kehityskulut täysin huomioimatta. Toisaalta jos pohdiskellulle ja perustellulle mutta myös instant-mediakritiikille olisi tässä maassa enemmän foorumeita, myös tarjonta olisi parempaa.

    Mitä termeihin tulee, totta kai tiedettä tehtäessä käytetään tarkimpia mahdollisia termejä, mutta ei se estä pohtimasta, ajaisiko maallisempi termi saman asian. Suurelle yleisölle kirjoitettaessa sanon jyrkän EI:n diskursseille ja representaatioille. Tosin varaan itselleni mahdollisuuden myös poikkeukseen tarvittaessa…

  4. 4 Koo

    Pasi: allekirjoitan käsityksesi. Ennen muuta sen, että foorumeita median toiminnan asiantuntevalle ruotimiselle kaivattaisiin lisää. Nyt kritiikkitruuttina toimivat lähinnä lehtien omat palstat (jokseenkin huono vaihtoehto) tai keskustelupalstat (vielä huonompi). Pidän harmillisena sitä, että viestintäalan tutkimusjulkaisuja on niin turkasen vähän, ja välillä niiden yhteys median ilmiöihin, ajankohtaisiin kysymyksiin sekä todellisuuteen yleensäkin on aika viitteellinen (vrt. Tiedotustutkimus).

    Semmoista monitor-henkistä kamaa, jossa suht nopealla aikataululla puututtaisiin median tapahtumiin tarvittaisiin lisää. Eikä pahitteeksi olisi opastaa lukijakuntaa tarkemmin siitä, miten media oikein toimii. Nyt foorumi- ja muuta kansalaiskeskustelua vaivaavat aivan tolkuttomat salaliittojen, tarkoituksellisten ajojahtien ja kampanjoiden ym. sävyttämät käsitykset median sisällön muodostumisesta, joilla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä siihen mitä oikeasti tapahtuu. Luulot ovat vahvoja mutta tieto puuttuu.

    Niin juu, jos keksit helppotajuisemmat sanat representaatiolle tai diskurssille, käytän niitä riemusta kiljuen. Itsekin siivoaisin ne poies tai ainakin syrjemmälle, jos muokkaisin tekstistäni yleisteosta – akateemisessa opinnäytteessä ne ovat ihan paikallaan.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: