Media muuttuu, politiikka ei?

03syys07

Helsingin Sanomien Heikki Hellman kirjoittaa sunnuntain lehdessä poliitikkojen yksityiselämästä Julkinen yksityinen -seminaarin pohjalta. Hellman keskittyy erityisesti pääministeri Matti Vanhaseen. Toimittajan mielestä pääministeri on joutunut median uhriksi, koska sattui olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. Maan ykköspäättäjä aloitti vallattoman miehen elämänsä juuri, kun mediakilpailu ja politiikan ”julkkistuminen” olivat saavuttaneet sopivan lakipisteen, Hellman sanoo.

Ilta-Sanomat kertoi viime vuoden maaliskuussa, että ’Vanhasella on haku päällä’. Mutta kovin puute ja ankarin haku on ollut sittenkin medialla. Politiikan arvot eivät ole kumoutuneet, viestimien ovat”.

– Heikki Hellman (HS 2.9.2007)

Olen tästä loppukaneetista eri mieltä.

Pitää paikkansa, että nykymedialla on kovempi ”haku päällä” kuin oli 90-luvun tai 80-luvun medialla, mutta muutos ei ole tapahtunut yksinomaan lööpeissä tai muissa viestimissä. Tutkimukseni tarkoituksena on nimenomaan peilata koko mediakentän ja yhteiskunnan muutosta 80-luvulta nykypäivään.

Vanhasen yksityiselämä ei ole tapetilla vain sen vuoksi, että nykymedia on aiempaa uteliaampi ja intiimimpi. Taustalla on myös merkittäviä muutoksia muun muassa poliittisessa järjestelmässä ja -kulttuurissa. Kekkosen ajan puolipresidentillisestä vallankäytöstä on ensinnäkin siirrytty parlamentarismiin, jossa ministerit eivät enää nauti presidentin suojelusta kuten ennen. Samalla lehdistö on irtautunut puoluesidonnaisuuksistaan ja uskaltaa käsitellä poliitikkoja entistä reippaammalla otteella.

Nykyjärjestelmä on pääministerivetoinen. Voimakkaasti henkilöityneessä politiikassa pääministerin hahmo toimii nyt ukkosenjohdattimena kaikelle sille, mikä ennen kulki puoluekoneiston kautta. Vanhanen on paljon enemmän kuin vain pääministeri. Hän on myös hallitus, hän on Suomen Keskusta ja tarvittaessa koko porvaristo ja eduskunta. Hetken aikaa hän oli myös Euroopan presidentti, joten onhan siinä nurmijärveläiselle yh-isälle latinkia kerrakseen.

Keskeistä on juuri tuo politiikan henkilöityminen ja sen aiheuttama muutos yksityisyydelle. Tällainen järjestelmä suosii karismaattisia huippupoliitikkoja, jotka tietävät ja hyväksyvät jo tehtäviä vastaanottaessaan, että heidät läpivalaistaan julkisuudessa. Jos näytät etupuolesi, paljastamme myös takapuolesi. Jotkut tuntuvat jopa nauttivan siitä. Jotkut paljastavat itse itsensä (esim. puhemies Uosukaisen vesisänkypaljastukset). Ainakin tässä mielessä politiikankin arvot ovat muuttuneet rajusti viime vuosikymmeninä.

Mainokset


No Responses Yet to “Media muuttuu, politiikka ei?”

  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: